Do not index
Do not index
Oli syyskuu 2023 ja keskustelin videopuhelimitse brittiläisen CIRS asiantuntija Louise Carderin kanssa. Verikokeiden ja muiden tutkimustuloksien perusteella sain CIRS diagnoosin. Olin joka päivä niin väsynyt, että jaksoin hädin tuskin tehdä verkkoyrittäjän pakolliset työt tietokoneella. Nuorimies, joka suunnisti ennen tunnin tai kaksi metsässä jaksoi nyt hölkätä hitaasti vain vartin ennen kuin oli valmista kauraa. Motivaatio kaikkeen oli loppu. Keskittymiskyky tiessään. Avasin tietokoneen ja tuijotin ruutua. En saanut otetta työntekoon tai muuhunkaan aivosumun takia. Vaimon kanssa oli vaikea olla läsnä kun ei vaan pysty keskittymään ja jatkuvasti on ärtynyt olo sekä matala mieliala. Vatsavaivoja tuli kaikesta. En tiennyt mitä syödä ilman, että tunsin saavani jonkinsortin reaktion ruosta ja vatsavaivoja…
Kaiken tämän keskellä tein paljon etsivän työtä ongelmien juurisyyn löytämiseksi. Perusverikokeet näyttivät hyvältä. Lääkärit levittelivät käsiään. “Sinun terveyshistorialla, näillä oireilla ja verikokeilla ei ole mitään syytä epäillä mitään vakavampaa.”, totesi eräs lääkäri.
Keväällä 2023 löysin yhden pitkän internetin selailusession lomassa homeen, sisäilma asiat sekä CIRS:in. Aloin selvittelemään olisiko minulla CIRS eli krooninen inflammaatio-oireyhtymä. Otin yhteyttä Brittiläiseen CIRS asiantuntija Louise Carderiin. Lensin heinäkuussa Lontooseen verikokeisiin. Noin pari kuukautta myöhemmin sain tulokset. Näytti vahvasti siltä, että minulla on CIRS. Toisaalta olin erittäin helpottunut, että nyt jotain löytyi mutta tästä vasta savotta alkoi. Palataan takaisin tämän kirjoituksen alkuun syyskuuhun 2023 jolloni sain CIRS diagnoosin.
Louise Carder sanoi videopuhelun välityksellä: “Joel, tilanteeseen nähden käsittelet tilanteen tosi hyvin ja vielä vieraalla kielellä.” Videopuhelun päätyttyä epätoivo purkautui, purskahdin itkuun. Taistelin näkymätöntä sairautta vastaan, ääkäreistä ei ollut juurikaan apua ja aiheesta ei suomeksi löytynyt yhtään tietoa. Näiden Louisen lausumien sanojen myötä tajusin tilanteen vakavuuden ja millaista rekeä olin vetänyt eteenpäin väkisin, yksin. On se sitten suomalaista sisua tai yrittäjän ongelmaratkonta kykyä en oikein ymmärrä miten kaikista oireista huolimatta sain selville juurisyyn. Tai no tiedän minä, minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa.
Tulen jatkamaan tälle sivulle tarinani kirjoittamista, mutta toistaiseksi kirjoitan pienen aikajanan sillä koko tarinan auki kirjoittaminen kaikkine yksityiskohtineen vie paljon aikaa.
Turun Lyseon lukiossa 2. vuoden talvella 2010-2011 minulla oli väsymysjakso. Koulunkäynti ei kiinnostanut, väsytti jatkuvasti ja tipahdin pitkän matikan kelkasta. 8-9 matikan arvosanat romahtivat vitoseen. Keväällä helpotti. Ajattelin sen silloin olleen kaamosmasennusta, mutta CIRS diagnoosin myötä tajusin sen olleen todennäköisesti reagointia homeeseen. 2010-2011 oli huono talvi. Kelit pyörivät nollan ympärillä. Lumi ja jää koulun katolla vuoron perään suli ja jäätyi repien tiensä läpi kattorakentista ja koulun katto vuosi useampaan otteeseen. 90-luvulla rakennettu koulurakennus purettiin kesällä 2024.
Lokakuu 2021- Juoksin viiden kilometrin ennätykseni. Olin elämäni huippukunnossa.
Helmikuu 2022 - Otin laajan setin verikokeita ihan vain tsekatakseni onko kaikki ok. En osannut vielä epäille, että terveyden kanssa olisi jotain häikkää. Kaikki verikokeet olivat ok paitsi SHBG oli kummallisen korkea.
Huhtikuu 2022 - Iso väsymys alkoi yhtäkkiä. Luulin aluksi sen olevan ylikuormitusta harjoittelusta. Päätin pitää taukoa harjoittelusta.
Toukokuu 2022 - Pahimmat oireet helpottivat. Palasin pikkuhiljaa juoksun ja harjoittelun pariin.
Lokakuu 2022 - Juoksumattotestin tulos oli huonompi kui viisi vuotta aiemmin vaikka painoin viisi kiloa vähemmän ja tiesin olleeni vielä lokakuussa 2021 elämäni huippukunnossa. En jaksanut juosta mattotestiä edes loppuun asti. Silloin tajusin, että nyt on isosti jokin pielessä.
Joulukuu 2022 - Epäilin ongelmia kilpirauhasen kanssa, mutta verikokeet näyttivät kaiken olevan okei. Huomasin Oura sormuksen pitkänaikavälin trendeistä sykevälivaihtelun hiljalleen laskeneen ja leposykkeiden nousseen jo vuodesta 2020 asti (sairasin ekan koronaviruksen vasta loppuvuonna 2021 joten siitä ei ole kyse).
Maaliskuu 2023 - Kun mitään vikaa ei meinannut löytyä eikä tilanne parantunut vaan hiljalleen meni huonompaan suuntaan päätin katsoa tarkemmin ruokavalioon. Elämäntavat olivat jo terveelliset joten ajattelin ettei jäljelle jää muuta vaihtoehtoa kuin, että ruokavaliossani on jotain minulle sopimatonta. Aloitin karnivooriruokavalion eliminaatiodieettinä tarkoituksena eliminaation jälkeen tuoda ruoka-aineita takaisin nähdäkseni mikä sopii ja mikä ei. Edeltävän kuukauden olin valmistavasti ketoruokavaliolla, mutta olotilani ei muuttunut. Ensimmäiset 11 päivää karnivoorista söin kaikkia lihoja kanaa, kalaa ja possua. Olotila koheni, sykevälivaihtelu sekä leposykkeet laskivat. Siirryin tiukimpaan “leijonadieettiin” (eng. Lion Diet) jossa syödään vain naudanlihaa. Pikkuhiljaa tilanne lähti huonompaan suuntaan ja 3,5 viikon päästä vatsa meni ripulille. Tutkin asiaa ja potentiaalisia selityksiä oli kaksi alpha-gal allergia punkin puremasta tai histamiini intoleranssi MCAS (Mastoid Cell Activation Syndrome).
Huh… Nyt en jaksa tällä kertaa kirjoittaa enempää. Tarina jatkuu myöhemmin!